Kysely digitaalisuuden ja ja robotisaation kehitysvaiheen sekä hankkeen toiminnan arvioinnin tueksi

Olemme tekemässä RoboBisnes-hankkeen (ESR 2016-2019) neljänteen työpakettiin liittyvää tulevaisuusosiota. Yhtenä tiedonkeruumenetelmänä tulevaisuusosioon on tämä hankkeen kohderyhmille kohdennettu kysely. Kyselyyn vastaamiseen menee noin 10 minuuttia. Toivomme, että mahdollisimman moni voi vastata kyselyyn ja tuo siten oman näkemyksensä esiin. Kysely löytyy osoitteesta https://link.webropolsurveys.com/S/64A9D607305B4E97.

Kysely jakautuu RoboBisnes-hankkeen mukaisesti neljään osioon: tietoon, osaamiseen, kokeiluihin ja tulevaisuuteen. Lisäksi kyselyn ensimmäisellä sivulla kysytään vastaajan taustatietoja. Jokaisessa osiossa on vapaita kommenttikenttiä, joihin voi kirjoittaa huomioita, kommentteja tai palautteita teemaan liittyen.

Kyselyn tuloksia tullaan hyödyntämään maakunnan digitaalisuuden ja robotisaation kehitysvaiheen sekä hankkeen toiminnan arvioinnissa. Tulosten avulla keräämme myös ehdotuksia ja toiveita jatkotoimiksi. Uskomme, että digitalisaation ja robotisaation merkitys on maakunnalle, sen yrityksille ja toimijoille on erittäin suuri.

Arvomme lokakuun loppuun mennessä kyselyyn vastanneiden kesken varavirtalähteen. Jos haluat osallistua arvontaan, jätä yhteystietosi kyselyn lopussa.

Kiitos osallistumisesta etukäteen.

RoboBisnes-hankkeen puolesta

Ari Tarkiainen, projektipäällikkö, ari.tarkiainen@karelia.fi

Säde Lind, projektiasiantuntija,  sade.lind@karelia.fi

Taitaja 2018

Taitaja 2018- Tampereella – ajatuksia ja mietteitä

Olin toukokuun puolivälissä kaksi päivää Taitaja-tapahtumassa Tampereella tutustumassa tapahtumaan ja sen järjestelyihin mielessä Taitaja 2019 Joensuun tapahtuma. Viime vuonna olin ensimmäisen kerran Taitaja-tapahtumassa ja olin hyvin vaikuttunut tapahtumasta, jossa kädet taidot ovat kaiken ytimessä.  Tällä kertaa yritin katsoa asioita hieman toisin ja erityisesti seurasin seminaareja, jotka käsittelivät osaamisen tulevaisuutta. Tapahtumaa on järjestetty vuodesta  1988 alkaen ja se on laajentunut ja muuttanut muotoaan koko ajan.

Kokonaisuutena tapahtuma oli hyvin samanlainen kuin viime vuonna. Järjestäjien olisi kuitenkin kiinnittää huomiota viestintään ja opastukseen. Paikat olivat kyllä merkitty, mutta ainoastaan paperinen  kartta oli jaossa naulakoilla ja oli A3- kokoa. Ei siis digitaalista karttaa saati tapahtumasovellusta kuten Slushissa. Kun yritimme löytää ravintolaa, seminaaritilaa oppaat eivät osanneet meitä neuvoa. Toisin sanoen yleisvaikutelma jäi hieman sekavaksi. Tätä en haluaisi ensi vuoden tapahtumaan. 

Seminaarit olivat täyttä asiaa. Tiistain Skill for the future seminaarissa erityisesti OPH:n edustajan Mika Saarisen ja nuoren yrittäjän Perttu Pölösen esitykset olivat erinomaisia. Nuoren miehen yli tunnin esitys pysyi hyvin kasassa ja oli oivallisesti rakennettu. Aiheena oli disruptio, jota avattiin usealla tavalla. Hieman tiivistäen voisi sanoa, kun jokin perinteinen toimintatapa häiriintyy tai keskeytyy, puhutaan disruptiosta. Disruptio on usein innovaation edellytys. 

Esimerkkinä Pölönen käytti Frederik Tudorin innovaatiota, jossa Tudor alkoi kuljettaa jäätä pohjoisesta valtamerilaivoilla ympäri maailmaa. Idea toimi jonkin aikaa kunnes keksittiin jääntekokone, joka romahdutti liiketoiminnan. Sen jälkeen jääkaappi muutti taas sen ja niin edelleen. Nyt olemme Pölösen mielestä monella alalla samassa tilanteessa. Aiempi liiketoiminta tavallaan sulaa alta. Olennaista myös on, että seuraavia uusia innovaatioita ei voi ennustaa. Pienetkin ideat saattavat olla sellaisia.

Tämä luo koulutukselle haasteita, koska osa nykyisistä työtehtävistä tulee katoamaan. Samaa teemaa jatkettiin keskiviikkona Taidolla tulevaisuuteen- seminaarissa, jonka raikkainta antia olivat voittoja ja kannuksia saaneet nuoret. Heidän keskustelluissaan kävi selväksi, että innostus ja palo ovat ehkä kaikkein tärkein tekijä, joka selittää heidän menestystään. Kiinnostava oli myös paneelikeskustelu, jossa pohdittiin robotisaation aiheuttamaa osaamishaastetta. Yleisenä päätelmänä oli, että työ ei katoa, se jopa lisääntyy. Työtehtävät kyllä muuttuvat ja roboteista tulee olennainen osa monen työtä. Oppimaan oppiminen, uudenlaiset koulutussopimukset työelämän ja oppilaitosten välillä sekä opettajien osaamisen parantaminen olivat keskeisiä uuden osaamisen painopisteitä. Suomen robottiyhdistyksen puheenjohtajan toteamus siitä, että hänen diplomi-insinöörin koulutuksessa saama koodaustaito oli paljon surkeampaa kuin nykyisten yläasteen oppilaiden. 

Viimeisenä puhujana oli Risto Linturi, joka esitteli Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle tehtyä Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018-2037. Linturin esitys oli innostava ja ravisteli kokolailla perinteisiä käsityksiä. Liikkumisessa tulevat mukaan robottiautot, perinteinen kauppa katoaa, samoin maanviljely ja monet nykyiset itsestäänselvyydet kuten sähkön- ja energiantuotanto. Viisi vuota vuotta valmisteltu julkaisu on erinomainen ja jokaisen tämän blogin lukijan toivoisi siihen tarttuvan.

Se, millaiseksi Taitaja 2019 Joensuussa muotoutuu, on suunnittelun alla. RoboBisnes- hankkeen osalta tapahtuman seminaarit osittain tulevat olemaan hankkeen loppuseminaareja. Aiheet, joista kuulimme Tampereella, eivät sinänsä muutu. Oletettavasti olemme silloin vielä paremmin selvillä siitä, missä maa makaa ja hankkeen tuloksia ja tuotoksia voidaan ylpeänä esitellä laajemmalle yleisölle. 

Bristol - Lontoo- kokemuksia

 RoboBIsnes- hanke järjesti kolmannen kohderyhmämatkan ulkomaille tällä kertaa Lontooseen ja Bristolin. Molemmissa tutustumiskohteina olivat robotiikka ja tekoäly tutkimuksen ja tuotekehityksen sekä yritysten näkökulmasta. Kävimme myös Lontoossa Bett-messuilla, joka on vuosittain järjestettävä massiivinen opetusteknologian keskittyvä tapahtuma.

Matka avasi taas uuden näkökulman robotiikan ja tekoälyn maailmaan. Tällä kertaa pääkohteena olivat yliopstot ja siellä tehtävä tutkimus. Kaikissa tehtiin hyvin korkealaatuista tutkimusta ja kehitystyötä. Bristolin robotiikan laboratorio oli keskittynyt tekoälyyn ja purettavaan teknologiaan. Ajatuksena oli mallintaa ja jäljitellä ihmisen toimintaa erilaisilla sensoreilla ihmisen liikkeitä ja niiden perusteella kehittää koneoppimista. 

Meille esiteltiin useita tällaisia tutkimushankkeita, joiden taustalla oli aivoverenvuotopotilaiden kuntoutus ja taiteiden, erityisesti pianonsoiton opetuksen kehittäminen. Tutustuimme myös puettavaan teknologiaan ja konenäköön pohjaaviin kiinnostaviin  tuotekehitystutkimuksiin. 

Yrityskäynti Bristolissa kohdistui uudenlaisen käyttöliittymän kehittämiseen. Yritys Ultrahaptics oli saanut isoja summia tuotekehitykseen ja näkymät olivat hyvät. Uusi käyttöliittymä tulee aikanaan syrjäyttämän nykyiset laitteet ja mekaaniset ratkaisut.

Erittäin hyvän vaikutelman tutkimuksen tasosta saimme Lontoon yliopistoihin tapaamisissa. Lontoon yliopistot - Imperial College London ja King´s College London kuuluvat viiden pahaan joukkoon maailmassa ja henkilökunnan osaamisen taso on korkea. Tämän näki jo siitä, miten meidät otettiin vastaan ja esittelyihin oli panostettu, vaikka professorit, joita tapasimme olivat luonnollisesti hyvin kiireisiä. Opiskelijoista ei ole pulaa ja yliopistot olivat investoineet valtavasti teknologian tutkimukseen ja sen kehittämiseen. King College of London oli juuri rekrytoimassa 50 uutta ihmistä.

Erityisesti jäi mieleen iso tutkimusyksikkö King's Collegessa, joka keskittyi 5 G -teknologiaan ja sen tulevaisuuden näkymiin. Yksikköä johti Mischa Dohler, joka on erittäin tunnettu alan tutkija ja osaaja. Yksikössä oli töissä 100 ihmistä ja se oli 5G -teknologian johtava yksikkö Britanniassa. 

Pääpaino tutkimuksessa oli monitieteisyys, mikä tarkoitti eri tieteenalojen monitasoista yhteistyötä  ja monen meille esitellyn hankkeen taustalla oli tekoälytutkimuksen joku haara. Mieleen jäi se, että  asiat esitettiin harvinaisen selkeästi ja jokaiseen esittelyyn oli lisätty demonstraatio tai kokeilu. Erikoista oli, että maailmanluokan tutkijat tekivät työtään sangen vaatimattomissa oloissa. Vaikka keskusteluissa ei juurikaan ollut yritysten mukanaolo, oli sanomattakin selvää, että toiminnan taustalla oli paljon sekä julkista että yksityistä rahoitusta. King's Collegen taustalla on iso sairaala ja siellä tehtiin paljon tutkimusta ja muuta kehitystyötä. Huomioitavaa oli, että Brexit- kehitys ei saanut yhdessäkään paikassa isäntien hyväksyntää, mikä on hyvin kiinnostavaa.

Matkustamisen parhaita puolia on, että tuttu ja oma asettuvat helposti uuteen laajempaan kehykseen. Se, mikä on tuttua ja turvallista, joutuvat kiinnostavalla tavalla haastetuksi. Omat näkemykset ja varmuuden parhaimmillaan edes hieman liikahtavat. Näin kävi nytkin.

Ensimmäinen asia, joka tuli heti mieleen, oli se, että Joensuussa periaatteessa kaikki sama teknologia ja osaaminen on periaatteessa olemassa. Meillä on laadukasta tietojenkäsittelyn ja fysiikan sekä kemian yliopistotutkimusta, tuotekehitysalustoja sekä alan yrityksiä. Kysymykseni onkin, miksi Joensuu ja sen toimijat eivät ole saaneet verkostoja ja yhteistyötä toimimaan ja miksi palasten saaminen kohdalleen. Lontoolaisilla yliopistoilla oli paljon yhteyksiä Ruotsiin, mutta ei juurikaan Suomeen. Näin vaikka ensimmäisen yliopistovierailun isäntä oli opiskellut Joensuussa.

Toinen asia, joka nousi päällimmäiseksi, oli se, mitä pitäisi tehdä. Kuka kokoaa palaset uudella tavalla yhteen ja avaa ison kuvan. Se, että jokainen kantaa huolta omasta hankkeestaan ja omasta taustayhteisöstään ei voi olla tulevaisuuden toimintatapa. Tarvitaan siis yhteistä tahtoa ja politiikkaa tuon tahtotilan muodostamiseksi ja siihen liittyvien muutosvaatimusten toimeenpanoa.

Yhteenvetona voikin sanoa, että matka siis todella täytti tehtävänsä. Seuraavaksi on mietittävä, voisiko huomioita saada laajempaan keskusteluun. Se olikin  tämän matkan tärkein opetus ja tulos.

Linkkejä:

Bristol Robotics Laboratory (http://www.brl.ac.uk/

University of Bristol http://www.brl.ac.uk

Ultrahaptics https://www.ultrahaptics.com

Imperial College London Department of Informatics 

 https://www.kcl.ac.uk/nms/depts/informatics/index.aspx

Mischt Dohler https://mischadohler.com/about/

TEKOÄLY - onko sille enää vaihtoehtoa?

Kun kuulee sanan tekoäly tai nykyään myös keinoäly, joutuu usea ihminen hämmennyksen valtaan. Itse sana on monelle outo, vaikka tekoälyn historia on pitkä. Ajatus tekoälystä oli jo esillä antiikin filosofeilla, mutta nykymuotoisen tekoälyn alku jäljitetään usein 1940-luvulle ja tietokoneen keksimiseen. Tuolloin ihmisen ajattelua yritettiin kuvata symbolien loogisena tietojenkäsittelynä ja niinhän tietokone tänäänkin toimii. Sen ohjelmat ovat käskyrivejä, ei sen kummempaa. Itse tekoäly-termi keksittiin vasta vuonna 1956 eräässä tieteellisessä konferenssissa.   

Osaavatko tietokoneet tosiaan ajatella? Onko niillä älyä oikeasti? Kysymyksiin ei ole helppoa vasta, mutta yritetään. Usein erotetaan kaksi tekoälyn muotoa: vahva ja heikko tekoäly. Heikko tekoäly on kyseessä, kun kone saadaan käyttäytymään älykkäästi. Hyvä esimerkki on shakkiohjelma, joka ei tiedä shakista yhtään mitään, mutta joka osaa tehdä siirtoja sille etukäteen ohjelmoitujen vaihtoehtojen mukaan. Usein puhutaan Turingin testistä, jolla yritetään väistää tekoäly- määritelmien ongelmat. Yksinkertaistaen testissä selvitetään ihmisen ja koneen vuorovaikutusta ja jos ihminen ajattelee, että hänen vastapuolellaan on ihminen eikä kone, testi on läpäisty. Testin tiukinta versiota ei ole vielä läpäissyt yksikään kone.

Kysymykseen koneen ajattelukyvystä voidaan tiivistää niin, että kone ei itse asiassa ajattele eikä se samassa mielessä kuin ihminen ymmärrä merkityksiä. Kone ei ymmärrä ironiaa eikä vitsejä. Hyvä esimerkki tästä on, että Googlen yritys tehdä robotista vitsikone vei siihen, että se alkoi kertoa rasistisia vitsejä ja sen toiminta piti lopettaa. 

Koneen ajattelua on yritetty avata niin, että nykyisen tekoälyn kehittelyssä jäljitellään aivojen toimintaa. Usein puhutaan neuroverkoista ja koneoppimisesta, mutta mistä itse asiassa niissä puhutaan. Koneoppiminen (nykyiset hakukoneet ovat hyviä esimerkkejä) ja syväoppiminen ovat uusia näkökulmia siihen, mitä ajatellaan tapahtuvan, kun kone oppi. On myös usein esitetty tarina Facebookin kokeesta, jossa kaksi robottia opettelivat oman kielen, jota tutkijat eivät ymmärtäneet ja koe lopetettiin. 

Aiemmin esillä ollut vahva tekoäly lähestyy ihmisen ajattelua ja kykenee ikään kuin luomaan uutta ja sen arvioidaan pystyvän tavallaan luomaan tietoisuuden.  Professori Pentti Haikonen   katsoo, ettei tietoisuutta voida saavuttaa tavallisella sääntöpohjaisella laskennalla. Hänen mukaansa aivot eivät ole tietokone, eikä ajattelu ole ohjelmoitujen komentojen suorittamista, eikä myöskään lukujen laskentaa. 

Sen sijaan, että pyrkisimme saavuttamaan mielen ja tietoisuuden tunnistamalla ja toteuttamalla niiden alla olevia laskennallisia sääntöjä, meidän tulisi Haikosen mielestä kehittää erityinen kognitiivinen arkkitehtuuri, joka toisintaisi havaintoprosesseja, sisäisiä kuvia ja puhetta, kipu-, nautinto- ja tunnetiloja, sekä näiden taustalla olevia kognitiivisia toimintoja. Tällainen alhaalta-ylös-arkkitehtuuri tuottaisi korkeamman tason toimintoja yksinkertaisempien prosessointiyksiköiden, eräänlaisten keinotekoisten neuronien, avulla, ilman algoritmeja tai ohjelmia.

Haikonen uskoo, että riittävän monimutkaisessa mittakaavassa toteutettuna tällainen arkkitehtuuri tuottaisi tietoisuuden, jota hän kuvaa toimintatyyliksi ja -tavaksi, jota luonnehtii muun muassa havaintoprosessien ja eri aistien tuottaman informaation hajauttaminen. Haikonen katsoo siis, että tietoisuus on ennen kaikkea prosessi, ja että se syntyä spontaanisti autonomisissa agenteissa, joilla on sopiva ja riittävän monimutkainen hermoverkoston inspiroima arkkitehtuuri.  

Tekoälyn käyttökohteet ovat jo tällä hetkellä moninaiset eri aloilla. Tällaisia aloja ovat teollisuus, markkinointi, tiedonlouhinta, puheentunnistus, oppiminen, suunnittelu, ennustaminen, ongelmanratkaisu, pelit, lääketiede, rahoitus ja logistiikka. Nykyisin useat teknologiayritykset: Amazon (Alexa ja Echo), Apple (Siri), IBM (Watson), Twitter ja monet muut käyttävät ja kehittävät kuumeisesti uusia tekoälysovelluksia. Tekoälyn hyödyntäminen erilaisten toimintojen automatisoinnissa on viime vuosina kehittynyt nopeasti. Ajatus koneesta ihmistä avustavana laitteena on edennyt ohjelmistorobotiikkaan ja siitä yhä kehittyneempään datan analysointiin ja siitä edelleen koneoppimiseen ja tekoälyn automaatioon. Tällä hetkellä olemme suurelta osin ensimmäisellä ja toisella askelmalla ja tekoälyn käyttö päätöksenteossa ja muissa vaativaa analysointikykyä edellyttävissä tehtävissä laajenee koko ajan.

Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa tekoälyn varaan lasketaan paljon lähtien ennaltaehkäisystä ja siihen sisältyvistä mahdollisuuksista. Myös asiakas/potilasrajapinta, johon kuuluvat asiakkaaksi hakeutuminen, jonotus, erilaiset puherobotit ovat kehittymässä nopeasti. Samoin vastaanottoon ja diagnoosit ja erilaisiin siihen liittyvät tutkimukset hyödyntävät jo nyt tekoälyä. Myös itse hoidon ja kuntoutuksen prosessit, ennakointi sekä asiakaan/potilaan seuranta ja palvelujen arviointi. Samoin logistiikkaan ja taloushallintoon ollaan ottamassa käyttöön runsaasti tekoälyä. 

Tekoäly mullistaa myös monia muitakin toimialoja ja tuo aivan uusia työvälineitä ohjata organisaatiota ja niiden tuotantoa ja palveluja. Onko meillä viiden vuoden sisällä puheohjattava tekoäly ja millaisen muodon se saa? Onko meillä oikeastaan vaihtoehtoja tekoälylle? Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei ole. 

    
 Linkit: 

  

• Turingin testi: https://fi.wikipedia.org/wiki/Turingin_testi
• Pertti Haikonen: https://areena.yle.fi/1-4222513
• AI and Health: https://www.accenture.com/us-en/insight-artificial-intelligence-healthcare 
• Riusto Siilasmaa tekoälystä: https://www.youtube.com/watch?v=WO1wND-_0Uc&t=154s